ELLIMEI kutsuu itse ajanjaksoa ”henkiseksi burn outiksi”, joka vavahdutti: ”Pelotti, että olenko kadottanut oman iloisen pirskahtelevan itseni lopullisesti. Häpesin myös sitä, että voin niin huonosti, koska varmasti monen mielestä elämäni oli mallillaan: ystävät ympärillä, unelmatyö ja koti.”

Hurjaa oli hänen mukaansa myös huomata se, miten helposti ja hyvin pahan olon pystyy peittämään muilta:

”Tietysti ihan läheisimmät tiesivät tilanteestani, mutta jälkikäteen kävi ilmi, että kaikki ympärilläni olevat ihmiset eivät sitä edes huomanneet.”

Kehon ja mielen oireet pakottivat pysähtymään

Ennen romahdustaan ELLIMEI kertoo ihannoineensa sellaista elämää, jossa kalenteri on koko ajan täynnä ja jokaisella hetkellä yhdeksästä yhdeksään päivässä pitäisi tehdä jotain hyödyllistä: opiskella, tehdä musiikkia ja viedä projekteja eteenpäin.

Sitten oli vaan pakko pysähtyä. Keho ja mieli alkoivat oirehtia, hänelle tuli uniongelmia, paniikkikohtauksia ja ruokahalu oli kadoksissa.

”En enää vaan jaksanut. En ollut ennen kärsinyt unettomuudesta ja ruokahalun häviäminenkin oli minulle ihan uusi juttu. ”

Oli selvää, ettei kaikki ollut kohdillaan eikä pieni lepo enää auttanut. Toipumiseen tarvittiin useampi kuukausi. Onneksi hänellä oli tukenaan hänen omien sanojensa mukaan ”ihan mahtava lähipiiri”, joille hän pystyi puhumaan ja sai nopeasti tukea.

”Hain myös ammattiapua ja se on minulle todella tärkeää edelleen, että on aina joku, jolle soittaa, jos jotain tulee.”

Ajatusten kirjoittaminen ylös ja hetkeen pysähtyminen olivat ELLIMEIlle konkreettisia selviytymiskeinoja silloin, kun hän toipui.

”Ihan aluksi otin irtioton. Matkustin pohjoiseen, kävelin metsässä ja hakeuduin sellaiseen omaan turvaympäristööni. Kävin saunassa ja juoksemassa”, Kajaanista kotoisin oleva ELLIMEI kuvailee.

Vaikka juuret ovat pohjoisessa, tällä hetkellä koti on Helsingissä:

”Minulle muutto Helsinkiin oli iso käännekohta kohti unelmaani esittää ja tehdä musaa. Tällä hetkellä tänne on kehittynyt oma elämä ja omat sosiaaliset kuviot.”

Kaikki haluavat tulla rakastetuksi

Tällä hetkellä ELLIMEIlle kuuluu hyvää. Hän nauttii työstään ja kaikesta uudesta artistiuuteen liittyvästä. Välillä kuitenkin kivatkin asiat uuvuttavat ja hän yrittääkin välillä muistaa pysähtyä fiilistelemään ja opettelee hetkessä elämistä.

”Olen alkanut myös rajoittamaan esimerkiksi omaa TikTokin käyttöäni ja koetan esimerkiksi kahvia juodessani keskittyä miettimään, miltä se tuoksuu ja nauttia sen mausta. Kai ne ovat sellaisia hyvin käytännönläheisiä läsnäolon harjoituksia.”

Nyt hän ajattelee myös, että vaikean ajanjakson läpikäyminen on ollut tavallaan myös voimavara siihen, että hän on pystynyt kirjoittamaan biisejä, joihin moni samanlaisia asioita kokenut pystyy samaistumaan.

Lisäksi hän kokee merkitykselliseksi sen, että voi artistina tuoda toivoa ja voimaa monille, joilla on juuri sillä hetkellä vaikeaa. Välillä kuulijat kertovat todella rankkojakin tarinoita ja hänelle tulee halu auttaa heti siinä hetkessä. Kuitenkaan artistina ei voi ottaa itse vastuuta auttamistyöstä.

”Silloin on hyvä, että voi kertoa, miten tärkeää vaikeista asioista on kertoa jollekin siinä lähellä ja hakea tarvittaessa ammattiapua. Monesti olen jakanut myös MIELI Kriisipuhelimen ja Sekasin-chatin yhteystietoja somessa.”

Hän sanoo, ettei ilman synkkää vaihetta olisi pystynyt kirjoittamaan esimerkiksi suosittua Mitä kuuluu? -kappaletta. Myös uusin kappale “rakastetuks” sai inspiraationsa mielen asioista ja painavilta tuntuvista päivistä.

Kappale antaa toivoa ja lohdun: ”Et yksin jää, meillä on määränpää, kaikki haluu yhtä ja samaa loppujen lopuks, tulla rakastetuks.”

TEKSTI: JUTTA KAJANDER
KUVAT: PIA INBERG