Andrei Koivumäki: ”Olin kadottanut suuntani ja mieli ei enää kantanut.”
Pari vuotta sitten kiinteistöalan yrittäjä Andrei Koivumäki makasi kattohuoneistossaan ja tunsi olonsa tyhjemmäksi kuin koskaan. Sen jälkeen hän on opetellut ajattelemaan: ”Enemmän ei olekaan enemmän.”
”Ehkä sun voisi olla hyvä mennä johonkin vielä harjoittelemaan alaa, tehdä LKV-tutkinto ja sitten voisit vaikka myöhemmin soittaa uudelleen”, sanoi lahtelainen yrittäjä Andrei Koivumäelle puhelimessa.
Andrei oli juuri käynyt AMK:n ja armeijan ja soitti itsevarmana hakeakseen töihin ja osakkaaksi kiinteistövälitysfirmaan. Hän oli kertonut yrittäjälle, kuinka hän haluaa muuttaa alaa somen avulla, tehdä asuntoesittelyvideoita ja podcasteja.
Hän oli päättänyt, että hänestä tulee Suomen paras kiinteistövälittäjä. Vähän puhelun jälkeen hän muutti Helsinkiin. Käytyään kolmessa neljässä haastattelussa Andrei sai jo töitä, vaikka häntä pidettiinkin silloin liian nuorena alalle.
”Päätin näyttää.”
”Ensimmäiset puoli vuotta oli todella rankkaa aikaa. En tuntenut kaupunkia enkä ihmisiä. En tiennyt alasta vielä mitään eikä kukaan juuri perehdyttänyt.”
Andrei nukkui siskonsa kanssa pienessä siskon vuokraamassa yksiössä, kun hänellä ei ollut varaa vuokrata omaa asuntoa. Samaan aikaan hän oli päättänyt todistaa, että pystyy vielä samaan kuin huippumyyjät samassa toimistossa.
Ensimmäiset vuodet Andrei teki ympäripyöreitä päiviä ja suhtautui tekemiseen ja itsensä kehittämiseen intohimoisesti. ”Mietin, miten voin erottua, miten katsekontakti vaikuttaa myyntiin, miten pukeutuminen vaikuttaa mielikuvaan minusta ja millä kaikilla tavoin voin tulla paremmaksi.”
Tyhjyys iski vasten kasvoja
Jatkuva ylikierroksilla eläminen johti vuosina 2015–2016 ensimmäisen kerran Andrein tilaan, jossa mikään ei oikein tuntunut miltään.
”Silloin ei vielä puhuttu niin paljon masennuksesta tai burn outeista kuin nykyään, mutta minut valtasi ensimmäisen kerran ajatus, että ehkä kaikki ei olekaan hyvin, vaikka menestys kasvaa.”
Samaan aikaan päättyi parisuhde ja Andrei kärsi selkävaivoista: ”Ajattelin jopa, että onko millään elämässä mitään merkitystä. Yhtä hyvin voisin olla kuollut.”
Jatkoin kuitenkin tekemistä, suoritin, juhlin viikonloppuisin ja tein töitä aamusta iltaan. Onneksi olen aina pystynyt nukkumaan, vaikka tahti vain kiihtyi.
Ponnistelu ja kova työn tekeminen alkoi tuottaa hedelmää. Andrei keräsi mainetta huippumyyjänä, toimistot vaihtuivat ja suunnitelmat suurenivat.
”Lähdin perustamaan yritystä, tein TV-ohjelmaa, luentokeikkoja, kirjaa sekä tietysti asuntoflippausta ja välitystä samaan aikaan.”
”Koronan alkuaikoina aloin kärsiä voimakkaasta energiavajeesta. Olin pitkään alakuloinen, mutta hain silti virtaa ja energiaa aina uudesta työprojektista. ”
Visiot yrityksen laajentamisesta toivat, ainakin hetkittäistä, helpotusta oloon.
”Sinusta tulee menestynyt liikemies.”
Andrei kertoo, että hänen lapsuutensa oli turvallinen. Inkerinsuomalainen perhe oli tullut Suomeen Andrein ollessa nelivuotias ja vanhemmat eivät osanneet suomea, joten töiden hakeminen oli tiukassa. Äiti sai töitä kokkina ja isä teki pätkätöitä koko työikänsä.
”Nelihenkinen perhe eli vuokrakaksiossa, mutta kotona ei koskaan puhuttu köyhyydestä. Äiti toisti minulle tarinaa siitä, mitä kätilö oli sanonut syntyessäni: ”Tästä pojasta tulee menestynyt liikemies. ”
Andrei uskoo, että se, mitä lapsille sanotaan ja mitä heistä uskotaan, vaikuttaa elämän kulkuun.
”Sain kotoa myös eväät ajatella aina ennemmin positiivisesti. Lapsena olin jopa ylivilkas ja kavereita oli paljon. Vanhemmat pystyivät maksamaan minulle tennistunnin kerran viikossa. Pelaaminen innosti nuorena juhlimista enemmän, joten pysyin pois huonoilta teiltä.”
Mieli ei kantanut
Vuonna 2023 Andreista tuntui, että kaikki uralla oli saavutettu. Hän oli hankkinut unelmiensa asunnon ja auton sekä tullut todella tunnetuksi alalla.
”Silloin toimintakykyni romahti. Olin kadottanut suuntani ja mieli ei enää kantanut.”
Andrei oivalsi, että nyt uusi työprojekti ei enää pelasta häntä. Hän haki alkuun apuja meditaatiosta, energiahoidoista, shamaanilta ja mentoreilta. Lopulta hän hakeutui myös terapiaan.
”Olen alkanut ymmärtää, että omissa toimintavoissani on parantamisen varaa. Olen elänyt jatkuvassa selviytymistilassa 14 vuotta eikä siitä poisoppiminen tapahdu nopeasti.”
Hidastamalla kohti tasapainoa
Nyt Andrei harjoittelee hidastamista ensimmäistä kertaa elämässään. Hän puhuu läsnäolosta, onnellisuudesta ja siitä, ettei “enemmän olekaan enemmän”.
Edelleen Andrei suhtautuu työhönsä innolla, mutta nyt hän haluaa rakentaa sen ympärille elämän, joka tuntuu hyvältä joka päivä eikä ainoastaan tavoitteiden täyttyessä. Tälle vuodelle hän on asettanut tavoitteekseen olla välillä tekemättä mitään sekä parantaa omaa ja läheistensä hyvinvointia.
TEKSTI: Jutta Kajander
KUVAT: Pia Inberg
Tehdään keväästä helpompi. Lahjoita Andrein tavoin MIELI ry:n tekemään mielenterveystyöhön ja kriisiauttamiseen ostamalla Mielinauha tai lahjoittamalla: mielinauha.fi
Tehdään keväästä helpompi. Auta nyt ja lahjoita.
Kevät voi tuoda lisää energiaa, mutta monille se on myös vaikeaa aikaa. Pidetään yhdessä jokaisesta mielestä huolta. Osta Mielinauha tai lahjoita. 💚