Hanna Tikander: ”Nyt haluan myös suojella itseäni.”
Somevaikuttaja ja podcast-juontaja Hanna Tikander on avoimesti kertonut elämänsä kipukohdista: riippuvuudesta toipumisesta, mielenterveyshaasteista sekä epäonnistuneista hedelmöityshoidoista. Suurin oppi vaikeuksista on ollut, ettei kaikkea voi eikä tarvitse hallita yksin.
”Joka kerta, kun olen julkisesti jakanut henkilökohtaisia kipeitä kokemuksiani, olen huomannut, kuinka niihin liittyvä häpeä menettää voimansa, kun siitä puhuu ääneen.” Hanna on myös ymmärtänyt, ettei yksin olisi aina tarvinnut yrittää selviytyä.
Esimerkiksi päihde- ja mielenterveyden kriiseihin olisi ollut hyvä hakea apua jo paljon aikaisemmin, hän sanoo.
Kiitollisuus ja nöyryys ovat Hannalle tässä hetkessä päällimmäiset tunteet. Ensimmäisen lapsen odotus on sujunut hyvin. Kalenterissa on palavereja, yhteistyökuvioita ja somesisältöjen tekoa.
”Välillä toki huomaan, että olen taas ottanut liikaa vastuita. Sitten täytyy pysähtyä ja muistaa, että nyt mennään eri voimavaroilla, jättää tilaa tekemisten väliin. Hoidan silloin hyvinvointiani lepäämällä, liikkumalla ja näkemällä ystäviä.”
Hanna tuntee nyt itsensä onnelliseksi ja se ei ole hänelle itsestäänselvyys. Vuosi sitten epäonnistuneet hedelmöityshoidot johtivat uupumukseen ja toivat pintaan vanhoja mielenterveyshaasteita.
”Jälkikäteen olen tajunnut, että olin huonommassa kunnossa, kuin ymmärsinkään. Selviydyin, koska olin jo silloin oivaltanut, että jos olen joskus ollut onnellinen, voin olla sitä uudestaankin.”
”Olen nyt lempeämpi.”
Aiemmin Hanna on pyrkinyt kontrolloimaan elämäänsä, tottunut uskomaan, että elämä on projekti, jonka voi ratkaista tahdonvoimalla, kunhan vaan tekee kaiken oikein.
”Kun sain tietää, että hedelmällisyyteni on romahtanut yritin hallita ja kontrolloida jokaista asiaa. Opin, ettei se ole mahdollista. Kun luovuin suorittamisesta, stressi hellitti ja tilalle tuli kärsivällisyyttä. Kriisihetkellä sain paljon vertaistukea somekanavieni kautta ja koin, että voin kokemukseni jakamalla auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia”.
Hoitopolku sai lopulta yllättävän käänteen: useiden epäonnistuneiden hedelmöityshoitojen jälkeen Hanna tuli luonnollisesti raskaaksi. Uutinen herätti ristiriitaisia tunteita niin hänessä itsessään kuin seuraajissakin. Onnittelujen ja iloisten viestien seasta löytyi myös katkeria, ikäviäkin sanoja. Vaikean tilanteen myötä hän on huomannut tulleensa lempeämmäksi ja myötätuntoisemmaksi niin itseään kuin muitakin kohtaan.
”Kannan huolta seuraajieni reaktioista. Myönnän, etten aina ole uskaltanut näyttää onneani täysillä, jotten loukkaisi muita.”
Samaan aikaan hän haluaisi nyt suojella itseään, mutta myös olla piilottamatta tätä tärkeää elämänvaihetta.
”Enhän voi tietää, jos tämä jää ainoaksi kerraksi tätä kokemusta.”
Ei tarvitse olla ”riittävän isoa ongelmaa”
Hanna on ollut monella tapaa uraauurtava esikuva. Hän on laittanut koko persoonansa peliin ja antanut kasvot nuorelle menestyjälle, jonka arki pysyi kasassa ja työt sujuivat, mutta sisällä jylläsi paha olo. Vuosien ajan alkoholi ja bilehuumeet olivat osa Hannan elämää.
Hän sinnitteli ongelmiensa kanssa pitkään ja ajatteli, etteivät hänen ongelmansa ole ”riittävän isoja”. Samaa kritiikkiä on tullut myös ulkopuolelta.
”Ajattelen sen johtuvan siitä, millaisia yksioikoisia mielikuvia ja käsityksiä meillä edelleen liitetään esimerkiksi alkoholisteihin: miltä he näyttävät? Tai millaisia asioita he pystyvät tekemään?”
Hannalle ei ollut helppoa ottaa vastaan apua muilta. Nykyään hän ajattelee, että pienempienkin ongelmien jakaminen vain syventää yhteyttä muihin ihmisiin.
”Puhua kannattaa aina, jos joku asia heikentää hyvinvointia.”
Vertaistuen, ystävien, ammattilaisten ja yllättäen myös tuntemattomien ihmisten tuki on ollut korvaamattoman tärkeää toipumisessa, joka alkoi 2019, jolloin Hanna raitistui, hakeutui terapiaan ja aloitti masennuslääkityksen.
Parantumisen valo näkyy kuvissa
Somevaikuttajan elämä näkyy kuvien virtana ruudulla. Vaikeimpina hetkinä Hanna selaa nykyään omien kuvien seasta niitä, joita otettaessa on ollut hyvä olla.
”Muistutan silloin itseäni siitä, että onnen tunne ei ole kadonnut pysyvästi. Näen kuvista myös, milloin olen alkanut parantua. Värit ovat palanneet ja valo on ihan erilainen. ”
Nyt kun Hannalla on hyvä vaihe elämässä meneillään, hän kuvaa itseään ihmiseksi, joka on matkalla, ei perillä.
”Enää en ajattele, että mielen hyvinvointi olisi joku tavoite tai ainakaan niin, että se tarkoittaisi ”jotain pysyvää onnellisuutta”.
Synkkiä hetkiä tulee ja menee. Ja silloin kun synkkenee, on hyvä pysähtyä ja muistaa, että hyvä on myös mahdollista.
TEKSTI: Jutta Kajander
KUVAT: Pia Inberg
Tehdään keväästä helpompi. Lahjoita Hannan tavoin MIELI ry:n tekemään mielenterveystyöhön ja kriisiauttamiseen ostamalla Mielinauha tai lahjoittamalla: mielinauha.fi
Tehdään keväästä helpompi. Auta nyt ja lahjoita.
Kevät voi tuoda lisää energiaa, mutta monille se on myös vaikeaa aikaa. Pidetään yhdessä jokaisesta mielestä huolta. Osta Mielinauha tai lahjoita. 💚