Anette Kulmakorpi: ”Tarvitsin tukea kehää kiertävien ajatuksieni selvittelyyn.”

Ystävän menetyksen aikaan Anette oli Helsingissä ja ystävä oli elänyt Jyväskylän seudulla.  

Anetella oli elämässään takanaan jo yksi samanlainen kokemus ennestään, ja ajatukset eivät jättäneet häntä rauhaan: ”Miksi? ja miksi minun läheiseni? Ja olisinko itse voinut tehdä jotakin, jos olisin huomannut jotakin?”. Pidemmän aikaa ajatukset tuntuivat kiertävän samaa kehää.  

”Kun ihminen on kuollut, vastausta ei saa eikä pohdinta johda mihinkään. Pikku hiljaa tuli olo, että asioita on käsiteltävänä. Oli saatava keskustella jonkun kanssa elämästä, arjesta ja niistä ajatuksista. ” 

Samoihin aikoihin Anetelle rakas koirakin menehtyi. Elämään tuli suuri tyhjiö ja se tuntui raskaalta.  

Anetelle meren ranta on tärkeä mielen latauspaikka.

Tavallisten ihmisten tavallisia juttuja 

Koska Anette oli ollut ollut eri paikkakunnalla, hän ei ollut saanut mitään ohjausta kriisituen piiriin. Muut läheiset, joita asia kosketti, olivat käyneet juttelemassa tapahtumasta.  

Vasta kolmisen vuotta sitten Anette otti itse yhteyttä MIELI Kriisikeskus Helsinkiin ja sai sieltä keskusteluaikoja.   

”Kävin siellä monta kertaa sinä keväänä juttelemassa asioistani. Sinne oli niin helppo mennä, kuin juttutupaan. Ehkä itse pidän Kriisikeskusta vähän turhan vakavana nimenäkin, kun kysymys on kuitenkin tavallisten ihmisten arkisista asioista, joista siellä juteltiin.” 

Keskustelut ammattilaisen kanssa auttoivat Anettea vapautumaan mielessä pyörivistä ajatuksista. Vaikka ystävän menetys ei unohdu, oma olo tuntui sen jälkeen kevyemmältä.  

”Minulle oli myös tärkeää, että se käynnit olivat maksuttomia. Jos olisin itse maksanut terapiastani, apu ei olisi tuntunut minusta niin pyyteettömältä.” 

Sekin oli Anetelle tärkeää, ettei käynneistä tehdä mitään kirjauksia mihinkään.  

”Oli hyvä vain puhua jollekin, jotta ajatukseni kiertyneet enempää solmuun ja sairastuttaneet minua.” 

Ymmärsin hakeutua keskustelemaan ajatuksistani, etteivät ne päässeet sairastuttamaan minua.”

Maailma on täynnä turhaa rojua  

Anette on pohtinut paljon yhteiskunnallisia asioita ja sitä järjestelmää, jossa me länsimaiset ihmiset elämme. Kiirettä ja rahalle annettavaa isoa merkitystä, joka ei tunnu hänestä hyvältä:  

”Ajattelen, että ihmiselle luonnollisempi tapa elää olisi rauhallisempi. Puhdas ravinto ja rytmi, jossa olisi helpompi kuunnella omaa itseään ja tarpeitaan.”  

Anette on itse kasvissyöjä ja uskonnollinen perhetausta Aneten opetti terveelliseen elämään.  

”Vaikka olen jo 16-vuotiaana irtautunut uskovaisesta yhteisöstä, en juurikaan juo alkoholia enkä ole koskaan polttanut tupakkaa. Ajattelen, etten halua myrkkyjä kehooni.”  

Uskonnollinen yhteisö oli Aneten mukaan monella tapaa hyväkin ympäristö, mutta hänelle se ei sopinut.   

”Olen aina ollut sellainen, että tykkään tehdä asiat, kuten itse tahdon. Rajoitteet eivät sopineet minulle. Lähdin onneksi ajoissa, koska jos on naimisissa ja lapsia, irrottautuminen on monelle todella vaikeaa” 

Anette hoitaa mieltään ihailemalla luontoa ja kauniita asioita ympärillään.

Hyvinvointia ympäröivästä kauneudesta 

Visualistina Anette hoitaa mielenterveyttään ihailemalla maailmaa ja inspiroitumalla kauniista asioista.  

”Toki harrastan liikuntaakin, mutta pidän sitä enemmänkin välttämättömänä omasta terveydestä huolehtimisena.”  

Tällä hetkellä hän voi hyvin. Markkinointiviestinnän opinnot ovat loppusuoralla ja hän saa kohta taas keskittyä omiin töihinsä vaatealalla, kuvata juttuja ja pitää yllä omaan Instagram-tiliä.  

”Olen huono lomailemaan ja työni on se luonteista, että täytyy pysyä vähän askeleen edellä trendeistä. Tarkkailen jatkuvasti ympäristöäni ja imen siitä vaikutteita.”  

Lähteminen kotoa on Anetelle tärkeää. Otan kahvit mukaan ja menen virkistäytymään meren rantaan. Siellä ihailen luonnon ihmeitä ja palaan energisoituneena.  

TEKSTI: Jutta Kajander
KUVAT: Pia Inberg